Nyt on muutama viikko kotihoitoa takana ja täytyy kyllä myöntää, että tämä hoitomuoto on kyllä ehdottomasti kaikista kokemistani itselleni sopivin. Ongelmia ei ole ollut oikeastaan ollenkaan, vastoin omia odotuksiani, lukuunottamatta yhtä pientä verenpaisumusta, kun arterialetkun klipsi petti, kun oli verien ”palautus” menossa. Aika kovalla paineella se ruuttas tavaraa pihalle, mutta siitäkin selvittiin pienellä siivoamisella. Ekat labratkin tuli jo käytyä, samaten lääkäri ja ainoat heitot oli niukasti alhainen kalium ja niukasti korkea urea, mutta yhteisellä päätöksellä totesimme, ettei ole tarpeen muuttaa mitään, ainakaan toistaiseksi. Voin kyllä omalta osaltani ehdottomasti suositella kotihoidon opettelua ihan kaikille potilaille, koska se mielestäni palautaa suurelta osin takaisin sen vapauden, mikä katosi silloin, kun dialyysit alkoi. Hoidot voi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä ja kun itselläni on koneena ”matkamalli” voin mennä ja tulla niin kuin itseäni huvittaa. Toisaalta, pitempiä reissuja haittaa se, et sillon putoo pois jonosta, esim. jos lähdet ulkomaille. Perjantaina olen menossa PÄKSin aulaan kertomaan elinluovutuksesta ja paikallisen Muman toiminnasta Odota kampanjan puitteissa ja samalla jaamme elinluovutuskortteja tämän viikon ja elinluovutuspäivän kunniaksi. Olenhan erittäin hyvä esimerkki siitä, miltä tuntuu odottaa elintä, joten ei kun kaikki mukaan perjantaina, Mikko (pj) ja minä ollaan paikalla klo 10-15 joten ei kun kysymään asioista meiltä. Hyvää syksyn loppua ja alkavaa talvea kaikille, palaan taas, kun on asiaa.