Noin hoidollisesti ei ole juurikaan uutta kerrottavaa, hemodialyysi sujuu kotioloissa erittäin hyvin, eikä labratuloksissakaan ole oikeastaan mitään valittamista. Kilpirauhashormoonin taso oli hieman koholla viime kokeissa, mutta lääkärin mukaan kyse saattaa olla pelkästään d-vitamiinin puutteesta. Eilen vietin päivän Stadissa, vanhoja tuttuja tavaten ja koulutuspäivää viettäen Uumun tiloissa ja nyt voinkin kutsua itseäni ”virallisesti” munuaissairaiden vertaistukijaksi. Joten kiitos Annelle, hyvästä perehdytyksestä asiaan. Itseäni ajatellen, on erittäin hyvä, että olen löytänyt itselleni järkevää ja vaihtelevaa tekemistä, sairaudesta huolimatta ja toivottavasti tuo vertaistukijaksi ryhtyminen tuo taas uutta tekemistä itselleni. Kuitenkin näyttäisi siltä, että se siirron odottaminen on kaikista vaikein asia koko sairaudessa ja vaikka sanotaan, että pitäisi unohtaa koko odotus, niin ainakaan minä en siihen täydellisesti pysty ja siksikin on hyvä että tekemistä löytyy, ettei elämän pääpaino jumitu siihen odotukseen. Lauantaina on sitten oman yhdistyksen pikkujoulut, joka tuo taas mukavan katkon ”arkirutiineihin”. Ens viikko on taas aika kiireinen, on labroja, elämänlaatu haastattelu tutkimusta varten, yms. Siispä tsemppiä kaikille ”kohtalotovereille” ja mukavaa talven odotusta, uudet ja vanhat tutut. Palaan taas kun aihetta ilmenee.