Se on sitte viikon ensimmäinen ”vapaapäivä” hoidon kannalta ja eilinen hoitopäivä sujui jopa erittäin hyvin, josta dialyysiosastoni ansaitsee kiitokset, tosin aika tuppaa kulumaan hoidossa erittäin hitaasti, kun ei ole mitään järkevää tekemistä ja tuo meidän osasto taitaa olla Suomen ainut dialyysipaikka jossa ei voi katsoa edes TVtä, kun hoitohuoneissa ei ole niitä ja tämä on mielestäni melko paha puute sairaalan palveluissa. Mitäkö sitten puuhaan vapaapäivinäni, no ainakin tänään on luvassa kauppakierros, jotta ruokaa riittää Vapun ylitse ja illalla ajattelin lämmittää saunan, kun tuo ns. kevätsääkin tuppaa olemaan varsin kylmä vielä ja ajoittain roiskii räntää taivaan täydeltä. Aamukahvin jälkeen olen istunut lähinnä koneella, hoidellen kaikenlaisia asioita, sisältäen myös yhteydenpitoa kaukana asuviin ystäviin, kun tilanteen näin ollessa, ei ole mahdollisuutta matkustaa mihinkään järin kauas, ainakaan ilman tarkkoja etukäteissuunnitelmia, joten paljon ”normaalia” enemmän tulee vietettyä aikaa kotona lukemisen, tietokoneen ja telkkarin seurassa. Onneksi olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä, jottei tarvitse miettiä toimeentuloon liittyviä asioita oikeastaan koskaan. Toisaalta, tuohan tämä yksin eläminen myös tiettyjä haasteita tullessaan, myös hoidollisesti, mutta minusta ei tunnu oikealta sekoittaa ketään muuta tähän elämäntilanteeseeni, joten tässä yksi syy, miksi esim. parisuhde ei juuri nyt kiinnosta lainkaan, vaikka aihetta kyllä ajoittain mietin. Tosiasiassa olen sitä mieltä, että oma elämäni on juuri nyt varsin hyvällä mallilla, kunhan vaan hoidot sujuvat ja fyysinen kunto pysyy vähintään tällä tasolla. Omaan kuntooni vaikuttaa paljon myös se, että minulla on erittäin hyvin toimiva fisteli ranteessa, joka mahdollistaa suurten kierrosten käyttämisen dialyysikoneessa ja se taas vaikuttaa ihan kaikkeen hoidon kannalta. Nyt on aika lähteä kauppakierrokselle, joten palaan taas, jossain välissä.